”Oon vaan ajatellut, että se on se suomalainen mieskuva, että ei tällaisista asioista puhuta”

Abstract

Artikkelissa tarkastelemme poikina seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuneiden miesten syitä vaieta seksuaaliväkivaltakokemuksistaan. Aineisto on tuotettu haastattelemalla viittä miestä, minkä lisäksi yksi osallistuja tuotti kirjallista aineistoa. Muodostimme miesten kertomuksista sisällönanalyysia hyödyntäen kolme vaikenemisen syitä kuvaavaa teemaa: opittu vaikeneminen haastavista asioista, ohitetuksi tuleminen seksuaaliväkivallasta kertomisessa ja vaientavat tunteet. Esitämme, että poikien vaientaminen alkaa jo lapsuudessa. Seksuaaliväkivallasta kertomisen ohittaminen johtaa hiljaisuuteen myöhemmässä elämässä. Seksuaaliväkivallasta kertominen on prosessi, jonka kuluessa miehet neuvottelevat itseään uudelleen. Johtopäätöksemme on, että poikina seksuaaliväkivallan kohteena olleet miehet kaipaavat empaattista kohtaamista ja kuulluksi tulemista.