Omapäisyys, yhdistystoiminta, tuotantokomitea

Abstract

"Tässä artikkelissa tutkin, minkälaisia vaikuttamisen keinoja tehtaalaisilla oli käytettävissään Verlan pahvitehdasyhdyskunnassa Pohjois-Kymenlaaksossa 1800-luvun lopulta 1950- ja 1960-luvuille ja miten nuo keinot muuttuivat ajan kuluessa. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Verlaa voidaan pitää hyvänä esimerkkinä nk. paternalistisesta yhden tehtaan yhdyskunnasta, jollaisia on tarkasteltu usein eräänlaisina vaihdon järjestelminä. Vaihdon välineinä toimivat tuolloin esimerkiksi työntekijöille myönnettävät sosiaaliset etuudet, joista patruuna odotti vastapalvelukseksi uskollisuutta, lojaaliutta, tehokkuutta, alistumista hierarkkiseen järjestelmään sekä työrauhaa. Vaikka tehdasyhtiö myönsi etuisuudet, on jo nk. vanhan tehdas- tai teollisuuspaternalismin kohdalla korostettu, että yhdyskunnan asukkaat viime kädessä itse vaikuttivat järjestyksen muodostumiseen ja että kyseessä olivat pikemminkin kompromissit kuin pelkkä sanelupolitiikka. Millä tavoin kompromissien neuvotteleminen tai vaikuttaminen työ- ja elinehtoihin tapahtui käytännössä, on useasti kuitenkin jäänyt hämärän peittoon."